Vapaiden radikaalien ja antioksidanttien maailma – Miksi tämä aihe voi muuttaa terveytesi?

Viime aikoina olen ollut todella kiinnostunut – okei, ehkä jopa hieman pakkomielteinen – aiheesta nimeltä vapaat radikaalit ja antioksidantit. Lähestyessäni 50 ikävuotta ajattelen, että on paljon huonompiakin asioita, joihin voisi hurahtaa, eikö? Kuulemme jatkuvasti Anti-aging -termistä, ja syystä. Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, millaista vahinkoa vapaat radikaalit voivat aiheuttaa ja miten antioksidantit voivat auttaa vähentämään tätä vahinkoa.

Nuorempana ikääntymistä pidettiin asiana, joka vain tapahtuu keski-iästä alkaen – väistämättömänä ja muuttumattomana. Totta kai genetiikalla on merkitystä, mutta nykyinen tiede viittaa siihen, että voimme vaikuttaa siihen, miten vanhenemme.

Mitä ovat vapaat radikaalit?

Vapaat radikaalit ovat epävakaita, erittäin reaktiivisia molekyylejä, joita elimistö tuottaa luonnollisesti aineenvaihdunnan aikana, esimerkiksi solujen energiantuotannossa. Niitä voi muodostua myös altistuttaessa ympäristömyrkyille, kuten tupakansavulle, saasteille ja säteilylle. Vaikka vapaat radikaalit elävät vain hetken, ne voivat vaurioittaa DNA:ta tuossa ajassa – mikä voi johtaa mutaatioihin ja lisätä sydänsairauksien ja syövän riskiä.

Miksi ne ovat vaarallisia?

Vapaat radikaalit ovat atomeja, joilla on yksi tai useampi pariton elektroni. Koska elektronit haluavat olla pareittain, nämä radikaalit pyrkivät vakauteen sitoutumalla muihin atomeihin tai molekyyleihin – usein vahingoittaen ihmisen soluja prosessin aikana. Tämä vahinko voi nopeuttaa ikääntymistä ja edistää kroonisten sairauksien kehittymistä.

Vapaiden radikaalien lähteet

Elimistö tuottaa vapaita radikaaleja hajottaessaan ravintoaineita energiaksi. Ulkoisia lähteitä ovat mm.

• Saasteet

• Tupakansavu

• Säteily

• Vetyperoksidi

• Ympäristön kemikaalit

• Liiallinen sokerin saanti (kyllä, uskon tähänkin!)

Länsimaiset ruokavaliot sisältävät paljon sokeria, ja seuraukset ulottuvat paljon pidemmälle kuin pelkkään painonnousuun.

Vapaiden radikaalien vaikutukset elimistöön

Kun vapaita radikaaleja on runsaasti, ne aiheuttavat oksidatiivista stressiä, joka voi vahingoittaa solukalvoja, proteiineja, lipidejä ja DNA:ta. Tämä vahinko liittyy ikääntymiseen ja moniin kroonisiin sairauksiin.

1. Oksidatiivinen stressi

Epätasapaino vapaiden radikaalien ja antioksidanttien välillä johtaa oksidatiiviseen stressiin, joka voi vahingoittaa soluja ja kudoksia.

2. Terveysvaikutukset

Oksidatiivinen stressi liittyy mm.:

• Sydän- ja verisuonitauteihin

• Syöpään

• Diabetekseen

• Astmaan

• Ennenaikaiseen vanhenemiseen

Vapaat radikaalit ja superoksidi

Kaikista vapaista radikaaleista superoksidi on vahingollisin. Sillä on kolme paritonta elektronia (useimmilla on vain yksi) ja se syntyy yksinomaan mitokondrioissa. Sen tuhoava potentiaali on valtava. Superoksidin ja muiden vapaiden radikaalien torjumiseksi tarvitaan vahvoja antioksidantteja.

Mitä ovat antioksidantit?

Antioksidantit ovat molekyylejä, jotka neutraloivat vapaita radikaaleja luovuttamalla elektronin, jolloin ne vakautuvat ja estävät soluvaurioiden ketjureaktion.

Elimistö tuottaa joitakin antioksidantteja luonnostaan, mutta 40 ikävuoden jälkeen ravinnon merkitys kasvaa.

Yleisiä antioksidantteja:

• C-vitamiini

• E-vitamiini

• Alfa-lipoiinihappo

• Seleeni-yhdisteet

• Beetakaroteeni

• Koentsyymi Q10

  
  

Antioksidanttirikkaat ruoat:

• Marjat (mustikat, mansikat, vadelmat, mustaherukat jne.)

• Tumma suklaa (70 % kaakaota tai enemmän)

• Pekaanipähkinät ja saksanpähkinät

• Artisokat

• Lehtikaali, pinaatti, punakaali

• Punajuuri

• Pavut (erityisesti mustat ja punaiset kidney-pavut)

• Mausteet (esim. kurkuma, kaneli, neilikka)

• Vihreä tee

• Goji-marjat

  
  

Vältä myös oksidatiivista vahinkoa aiheuttavia lähteitä, kuten säteilyä, kemikaaleja, vetyperoksidia ja liiallista sokeria.

Superoxide Dismutase (SOD)

Vaikea nimi muistaa, mutta äärimmäisen tärkeä. Dr. Catharine Arnston, ENERGYbitsin perustaja, korostaa Superoxide Dismutase (SOD) -entsyymin merkitystä yhtenä tehokkaimmista antioksidanttientsyymeistä. Sen hyödyistä on yli 25 000 tutkimusta, joten vaikea kiistää sen tuloksia.

Elimistösi on tuottanut SOD:ia syntymästä asti, mutta tuotanto vähenee 30 ikävuoden jälkeen – ja 40-vuotiaana sitä on tuskin lainkaan. Tämä tarkoittaa sitä, että kehon luonnollinen suoja vapaita radikaaleja vastaan heikkenee merkittävästi. Ennen 40 ikävuotta mitokondrioiden DNA on suojattu SOD:illa. Sen jälkeen sitä on saatava ulkoisesti suojan ylläpitämiseksi.

Kuinka lisätä SOD-tasoja?

SOD-tuotannon tukemiseksi varmista, että saat riittävästi ainakin näitä mineraaleja:

• Sinkki

• Kupari

• Magnesium

  
  

Ruokia, jotka sisältävät tai tukevat SOD:ia:

• Parsakaali

• Ruusukaali

• Vehnänoras

• Ohranoras

• Melonit

• Pähkinät

• Siemenet

• Täysjyväviljat

• Lehtivihannekset

• Äyriäiset

• Palkokasvit

  
  

Voit käyttää SOD-lisäravinteita, mutta ole varovainen systeettisten ravintolisien kanssa. Tulen kirjoittamaan aiheesta lisää myöhemmin.

Dr. Arnston on tutkinut laajasti leviä, erityisesti chlorellaa ja spirulinaa, joista kerroin edellisessä artikkelissani: /post/spirulina-ja-chlorella

Tutkimusten mukaan spirulina sisältää maailman korkeimman SOD-pitoisuuden. Spirulina on bakteeri – ei synteettinen lisäravinne – joka imeytyy verenkiertoon välittömästi, tarjoten yli 40 vitamiinia ja mineraalia, mukaan lukien SOD.

Vapaiden radikaalien ja antioksidanttien – erityisesti SOD:n – roolin ymmärtäminen on todellinen pelinmuuttaja kaikille, jotka haluavat vanheta kauniisti ja pysyä terveinä. Olen todella kiinnostunut tästä aiheesta ja innokas oppimaan ja jakamaan aiheesta lisää.

✨ Ota terveytesi hallintaan

Aloita lisäämällä ruokavalioosi enemmän antioksidanttirikkaita ruokia, tutustumalla SOD:n luonnollisiin lähteisiin ja pysymällä ajan tasalla. Jos pidit tästä artikkelista tai sinulla on kysyttävää, kommentoi alle tai jaa se jollekin, joka voisi hyötyä.

Pysy uteliaana, pysy terveenä ja pysy säteilevänä!

Rakkaudella,

Moira

Oletko kuullut ranskalaisesta paradoksista?

Ranskalainen paradoksi (The french Paradox), on ristiriitainen havainto, jonka mukaan Ranskan väestöllä on mm. suhteellisen alhainen sepelvaltimotaudin esiintyvyys, vaikka heidän ruokavalionsa sisältää runsaasti tyydyttyneitä rasvoja ja aterioihin kuuluu säännöllisesti viiniä.

Kyse ei ole pelkästään sepelvaltimotaudin tilastoista. Ranskalaiset ovat Euroopan unionin toiseksi hoikin kansa heti italialaisten jälkeen. Kuulin tästä vasta hiljattain, joten kiinnostuin aiheesta ja halusin tutkia aihetta hieman tarkemmin.

Ranskassa sydänsairauksien esiintyvyys on alhaisempi kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa tai Isossa-Britanniassa, vaikka heidän ruokavalionsa sisältää juustoa, voita ja punaista lihaa.

Ranskaa pidetään usein kulinaarisen huippuosaamisen syntypaikkana, ja sen rikas ruokakulttuuri on päässyt UNESCO:n aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Ranskalaisille ruoka on paljon enemmän kuin pelkkää ravintoa – se on ilon lähde ja sillä on lähes pyhä asema arjessa. Silti tämä syvä arvostus ruokaa kohtaan ei näytä vaikuttavan ranskalaisten vyötärönympärykseen tai sydänterveyteen. Ranskalaiset ovat herkkusuita, joille viinit, juustot ja leivonnaiset kuuluvat jokapäiväiseen elämään. Joten kysymys kuuluu: mitä he tekevät OIKEIN?

Pienen tutkimuksen jälkeen aiheesta haluan mainita, että ylipainoisten ihmisten määrä maailmassa on kaksinkertaistunut viimeisen 30 vuoden aikana – ja tämä koskee myös ranskalaisia. Kymmenen vuotta sitten vain noin joka kymmenes ranskalainen oli ylipainoinen; nyt noin joka viides aikuinen on ylipainoinen. Maa ei ole välttynyt pikaruokaravintoloiden ja helposti saatavilla olevan roskaruoan yleistymiseltä. Ranskassa on yksi McDonald’s jokaista 44 000 asukasta kohden, mikä mielestäni selittää osittain tilanteen muutosta. Silti ranskalaiset ovat hoikempia ja heillä on alhainen sepelvaltimotaudin esiintyvyys verrattuna moniin muihin kansoihin, etenkin suomalaisiin. Tilastointivuonna 2022 Suomalaiset olivat Euroopan kolmanneksi lihavin kansa. Tilanne on meillä siis vähintäänkin huolestuttava.

Ranskalainen ruokavalio

Ranskalaiset käyttävät ruoassaan paljon voita, juustoa ja rasvaa, joka tulee pääosin eläinperäisistä lähteistä. Verrataan rasvojen käyttöä maihin, joissa käytetään paljon kasviöljyjä (esim. maissiöljyä ja soijaöljyä, jotka ovat GMO-tuotteita). Tämä on keskustelua herättävä aihe, mutta aihetta on tutkittu niin paljon ettei sen sanomisesta ääneen voi enää rankaista. Yksinkertaisesti sanottuna, edellä mainittujen kasviöljyjen käyttö voi johtaa insuliiniresistenssiin. Insuliiniresistenssi on yksinkertaistettuna elimistön puolustusmekanismi liiallista sokeria vastaan.

Ranskalaiset varjelevat kulinaarista kulttuuriaan, ja voidaan sanoa, että heidän ruokansa on ravitsemuksellisesti laadukkaampaa. Ranskalainen ruoka ei ole täynnä prosessoituja, jalostettuja hiilihydraatteja. Heillä on tiukemmat lakisäännöt elintarvikesääntelyssä (katso linkit alla), ja he napostelevat välipaloja harvemmin. Lisäksi he eivät salli elintarvikkeiden rikastamista. Rikastaminen tarkoittaa keinotekoisten ravintoaineiden – kuten vitamiinien ja mineraalien – lisäämistä elintarvikkeisiin niiden ravintoarvon parantamiseksi. Ruoan rikastamista on silti laajasti kritisoitu; synteettisten vitamiinien, kuten raudan, lisääminen ruokaan ei välttämättä ole hyvä idea, sillä rikastaminen voi aiheuttaa esimerkiksi ruoansulatusongelmia. Tiedämme, että antioksidantit on paljon parempi saada ruoasta kuin synteettisistä vitamiineista.

Lisäksi ranskalaiset syövät paljon leipää ja muita viljatuotteita, mutta ne ovat laadukkaampia kuin useimmissa maissa. Laadukkaampaa leipää? Mitä tarkoitan sillä?

Kuten aiemmin mainitsin, ranskalaiset eivät lisää keinotekoisesti synteettisiä ravintolisiä eli he rikasta ruokaansa tai viljaansa, jota käytetään esim. leiväntekoon. Lisäksi, ranskalaiset antavat taikinan tyypillisesti käydä hitaasti ja pitkään vaikka yön yli, mikä antaa myös paremman maun ja koostumuksen.

Vuodesta 1993 lähtien Décret Pain -laki on suojellut "perinteistä ranskalaista patonkia". Se on valmistettava ainoastaan ​vehnäjauhosta, vedestä, suolasta ja hiivasta tai hapanjuuresta. Säilöntäaineita, lisäaineita tai pakastusta ei sallita.

Entä se viini sitten? 

Totuus on, että alkoholi ei koskaan ole terveydelle hyödyllistä, piste. Mutta haluan silti väittää, että lasillisella punaviiniä satunnaisesti voi olla sekä hyviä että huonoja puolia, jos pysytään kohtuudessa. Miksi? Koska se sisältää resveratrolia. Resveratroli on luonnollinen yhdiste, jota esiintyy erityisesti punaviinirypäleiden kuorissa, marjoissa ja maapähkinöissä. Se kuuluu polyfenoleihin, jotka tunnetaan antioksidanttisista ominaisuuksistaan. Toki voit vain syödä rypäleet ja jättää viinilasinvälistä, mutta hei – jos ranskalaiset tekevät niin… 😉

Lähteet

FRANCE - NEW LAW REINFORCES FOOD LABELLING RULES, INCLUDING RESTRICTIONS FOR VEGETARIAN FOODS — Food Compliance International

Quality food labels, agricultural practices and terroirs - explanatory file

Suom Lääkäril 2025;80:e45039, www.laakarilehti.fi/e45039

Spirulina ja chlorella

Olet luultavasti kuullut niistä, mutta mitä ne ovat? Lukemalla tämän artikkelin opit, mitä spirulina ja chlorella ovat ja miten niitä tulisi käyttää, ja mikä tärkeintä, miksi niitä tulisi käyttää. Yksinkertaisesti sanottuna ne vaikuttavat ihmisen pitkäikäisyyteen, solujen energiaan, parantavat fyysistä suorituskykyä ja henkistä selkeyttä.

Spirulina

Spirulina on yksi levälaji, joka on jo pitkään tunnettu poikkeuksellisesta ravintoprofiilistaan, ja sitä kutsutaan usein yhdeksi ravinnepitoisimmista saatavilla olevista ravinteista. Luonnostaan ​​valtamerissä ja makean veden järvissä esiintyvää spirulinaa käsitellään ja myydään yleisesti jauheiden, kapseleiden tai tablettien muodossa.

Tämä levä on erityisen rikas välttämättömien ravintoaineiden sisällössä, mukaan lukien:

• Rauta

• Beetakaroteeni

• Tiamiini (B1-vitamiini)

• Riboflaviini (B2-vitamiini)

• Niasiini (B3-vitamiini)

• Kupari

• Magnesium

Chlorella

Chlorella on vihreä makeanveden levä, jota pidetään superruokana sen rikkaan ravintokoostumuksen ja lukuisten terveyttä tukevien hyötyjen vuoksi. Nopeasti kasvavana, yksisoluisena fotosynteesiin kykenevänä organismina chlorella valjastaa tehokkaasti aurinkoenergiaa. Sitä viljellään kontrolloiduissa makean veden ympäristöissä ja korjataan, kun se saavuttaa optimaalisen tiheyden. Tämän jälkeen se kuivataan ja jalostetaan erilaisiin muotoihin, kuten jauheiksi, kapseleiksi ja tableteiksi.

Chlorella on arvokas korkealaatuisen proteiinin lähde, joka sisältää kaikki välttämättömät aminohapot. Se tarjoaa myös laajan valikoiman elintärkeitä ravintoaineita, kuten B-vitamiineja, C-vitamiinia, E-vitamiinia, beetakaroteenia, rautaa, kalsiumia, magnesiumia, sinkkiä ja muita hivenaineita. Lisäksi sen korkean klorofyllipitoisuuden uskotaan tukevan veren puhdistumista ja auttavan haitallisten aineiden poistamisessa kehosta.

Levät ja mitokondrio

Levien, erityisesti spirulinan, sisältämien ravinteiden on dokumentoitu edistävän mitokondrioiden terveyttä. Yksi näistä ilmiöistä on superoksidaasi, jota kutsutaan dismutaasiksi (SOD), ja toinen on sininen pigmentti nimeltä fykosyaniini. 25 000 aiheesta tehtyä tutkimusta osoittavat, että se pysäyttää sydänsairauksia, Alzheimerin tautia, tulehduksia jne. Vaikea olla eri mieltä 25 000 tutkimuksen kanssa!

Mitokondrioiden merkitys

Mitokondrioista olen viimeeksi kuullut ehkä koulun biologian kirjoissa enkä juuri ole ajatellut niitä sen jälkeen. Uusia tutkimuksia mitokondrioiden merkityksestä terveyteen on tietenkin tehty 80- ja 90-lukujen jälkeen.

Mitokondrioiden päätehtäviin kuuluvat:

1. Energiantuotanto (ATP-synteesi)

o Mitokondrioita kutsutaan usein solun "voimalaitoksiksi", koska ne tuottavat adenosiinitrifosfaattia (ATP), solun ensisijaista energialähdettä, soluhengityksen (erityisesti oksidatiivisen fosforylaation) kautta.

2. Solujen aineenvaihdunnan säätely

o Ne auttavat säätelemään aineenvaihduntareittejä, mukaan lukien sitruunahappokierto ja rasvahappojen hapettuminen, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä ravinteiden muuntamiseksi käyttökelpoiseksi energiaksi.

3. Kalsiumin varastointi ja signalointi

o Mitokondriot auttavat ylläpitämään asianmukaisia ​​kalsiumionipitoisuuksia solussa, mikä on välttämätöntä useille soluprosesseille, kuten lihasten supistumiselle, välittäjäaineiden vapautumiselle ja entsyymien toiminnalle.

4. Apoptoosi (ohjelmoitu solukuolema)

o Mitokondrioilla on keskeinen rooli apoptoosin käynnistämisessä vapauttamalla sytokromi c:tä ja muita proapoptoottisia tekijöitä, mikä auttaa kehoa poistamaan vaurioituneita tai tarpeettomia soluja.

5. Reaktiivisten happilajien (ROS) tuotanto ja vieroitus

o ATP-tuotannon sivutuotteena mitokondriot tuottavat ROS:ia. Ne sisältävät myös mekanismeja ROS:n puhdistamiseksi, mikä auttaa suojaamaan soluja oksidatiiviselta stressiltä.

6. Termogeneesi

o Tietyissä soluissa, erityisesti ruskeissa rasvasoluissa, mitokondriot osallistuvat lämmöntuotantoon (termogeneesi), mikä auttaa ylläpitämään kehon lämpötilaa.

7. Keskeisten molekyylien biosynteesi

o Mitokondriot osallistuvat tärkeiden molekyylien, kuten steroidihormonien, hemiryhmien sekä tiettyjen aminohappojen ja lipidien, synteesiin.

Viimeisen kohdan korostamiseksi, mitokondrioilla on merkittävä rooli naishormonien tuotannossa ja säätelyssä, erityisesti steroidihormonien, kuten estrogeenin ja progesteronin, synteesissä. Kiinnitän tähän erityistä huomiota, koska se säätelee hormoneja naisten vaihdevuosien/perimenopaussin aikana.

Fykosyoniini

Vaikeasta kirjoitusasustaan ​​huolimatta fykosyaani on pigmentti, jota löytyy vain spirulinasta. Tutkimukset ovat osoittaneet, että tämä spirulinassa oleva ravintoaine voi tappaa syöpäsoluja. Selitän tarkemmin.

Vapaat radikaalit ja superoksidaasi

Kun solusi tuottavat energiaa mitokondrioissa, ne tuottavat myös vapaita radikaaleja. Vahingollisin vapaa radikaali on nimeltään superoksidi. Syy sen vahingollisuuteen on se, että sillä on kolme paritonta elektronia (useimmilla vapailla radikaaleilla on yksi). Superoksidia tuotetaan vain mitokondrioissa, ja se on erittäin vahingollinen. Kehon suojaamiseksi superoksidilta ja muilta vapailta radikaaleilta 25 000 aiheesta tehdyn tutkimuksen mukaan parasta, mitä voit tehdä, on ottaa vahvoja antioksidantteja. Erityisesti, tohtori Catharine Arnstonin mukaan, kun sinulla on tätä antioksidanttia nimeltä superoksidaasidismutase, joka neutraloi vapaat radikaalit paremmin kuin mikään muu. Et voi kiistää 25 000 tutkimusta!

Kehosi on tuottanut superoksidaasidismutaasia syntymästäsi lähtien. Mutta aivan kuten kaiken (esim. melatoniinin, hormonien) kanssa, kehosi hidastaa superoksidin tuotantoa 30 vuoden iän jälkeen, ja 40-vuotiaana sitä ei ole enää lainkaan.

Tämä tarkoittaa, että kehollasi ei ole enää luonnollista suojaa! Joten 40-vuotiaaksi asti mitokondrioiden sisällä oleva mitokondrioiden DNA on suojattu näiltä vapailta radikaaleilta kehosi tuottaman superoksidaasidismutaasin ansiosta. Mutta 40 vuoden jälkeen, jos kehossasi on SOD:ia, se suojaa kehoasi vapaiden radikaalien aiheuttamilta vaurioilta.

Sprulina on kuitenkin bakteeri (syanobakteerit). Miksi se on tärkeää? Bakteerina kehosi ei tarvitse hajottaa mitään päästäkseen käsiksi siihen. Se imeytyy verenkiertoon välittömästi kaikkien ravintoaineiden kanssa, mukaan lukien 40 vitamiinia ja kivennäisainetta, mutta erityisesti superoksidaasin kanssa, joka pääsee verenkiertoon ja ohjautuu mitokondrioihin, missä se voi tehdä hämmästyttäviä asioita. Tutkimusten mukaan spirulinassa on maailman korkein SOD-pitoisuus.

Valmistusprosessi

Markkinoilla on SOD-lisäravinteita, mutta jotkut niistä käyttävät lämmitystä tuotantoprosessissa, ja lopputuloksena tuote ei toimi, koska se kääntää tuloksen, jos leviä lämmitetään prosessissa. Varmista siis, että spirulina- ja chlorella-tuotteita ei ole valmistettu käyttämällä lämpöä prosessimenetelmänä.

Mielenkiintoinen fakta

Spirulina on syanobakteerilaji, yksi ensimmäisistä elämänmuodoista maapallolla, lähes 4 miljardia vuotta vanha. Myöhemmin, happitasojen noustessa, kehittyi suurempia soluja – mutta ne eivät olleet kovin hyviä energian tuotannossa. Niinpä yksi näistä suurista soluista imi itseensä pienemmän, energiatehokkaan syanobakteerin. Tästä pienestä solusta tuli mitokondrio, nykyaikaisten solujen voimanpesä.

Tätä ajatusta kutsutaan endosymbioottiseksi teoriaksi, jonka tiedemies Lynn Margulis esitti 1960-luvulla. Se muutti tapaamme ymmärtää monimutkaisen elämän evoluutiota – ja se on nyt laajalti hyväksytty biologiassa.

Mitokondrioita on kaikissa soluissasi (paitsi verisoluissa). Niitä on eniten siellä, missä tarvitset eniten energiaa. Eniten niitä on aivoissasi (2 miljoonaa solua kohden!), ja sitten naisten munasarjoissa, sydämessäsi ja lihaksissa. Melko uskomatonta!

Kaikkien edellä mainittujen tietojen valossa,

Emäksinen ruokavalio

Haluan mainita vielä kehon emäksisyyden tässä vaiheessa sivuhuomautuksena, koska puhumme terveistä soluista kehossamme. Useimmat meistä tietävät jo, että hieman emäksinen tai ainakin pH-arvoltaan neutraali keho on paljon parempi kuin hapan. Kehon happamuutta tai emäksisyyttä mitataan tyypillisesti pH-asteikolla, joka vaihtelee välillä 0–14:

• pH < 7: Hapan

• pH = 7: Neutraali

• pH > 7: Emäksinen

Jos solut ovat hieman emäksisiä (7,1 tai enemmän), se osoittaa, että soluissa on happea, mitokondriot toimivat ja solut kommunikoivat keskenään. Tutkimukset osoittavat, että emäksisyys on yksi syy, joka auttaa estämään syöpäsolujen kasvua.

Mistä tiedät, onko kehosi emäksinen vai ei, onkin vaikea kysymys, sillä tavallisilla kuluttajilla ei ole pääsyä kunnollisiin testeihin. Sylki- ja virtatestit antavat ehkä osviittaa mutta se ei ole sama asia.