- maijukellola
- 3 days ago
- 3 min read
Myönnän suoraan: luomuruoka ei ole koskaan kuulostanut itselleni erityisen kiinnostavalta aiheelta. Se tuntui pitkään sellaiselta “kiva jos jaksaa” -teemalta, mikä ei kosketa omaa arkeani. Mutta mitä enemmän perehdyin siihen, mitä lautasellani on ja miten ruokaa tuotetaan, sitä enemmän aloin miettiä asiaa uudestaan.
Tässä kirjoituksessa pyrin avaamaan selkokielisesti, mitä eroa on luomulla ja ei-luomulla – ja miksi yhä useampi haluaa valita luomun ainakin osaksi ruokavaliotaan.

Ei-luomuruoka – mitä se käytännössä sisältää?
Ei-luomua kutsutaan myös tavanomaisesti tuotetuksi ruoaksi. Sen viljelyssä ja tuotannossa saa käyttää aineita ja menetelmiä, jotka eivät ole sallittuja luomuruoassa. Tämä ei tee ruoasta automaattisesti “huonoa”, mutta moni ei ehkä tule ajatelleeksi, mitä kaikkea siihen voi kuulua.
1. Torjunta-ainejäämät
Tavanomaisessa viljelyssä käytetään synteettisiä torjunta-aineita: rikkakasvien torjunta-aineita, hyönteismyrkkyjä ja sienitautien torjunta-aineita. Jäämiä voi olla hedelmissä, vihanneksissa ja viljoissa, vaikka ne pesisi huolellisesti.
Rikkakasvien torjunta-aineet ovat oma lajinsa: niitä käytetään estämään rikkaruohojen kasvu, jotta viljelykasvit saisivat enemmän vettä, ravinteita ja valoa.
2. Synteettiset lannoitteet
Kasvua nopeuttavia lannoitteita käytetään reilulla kädellä tavanomaisessa viljelyssä. Ne auttavat satoa kasvamaan, mutta pitkällä aikavälillä ne voivat kuormittaa maaperää ja vesistöjä.
3. Geenimuunnellut organismit (GMO:t)
Maissi, soija ja rypsi ovat tyypillisiä kasveja, joita geenimuunnellaan kestämään tuholaisia tai tiettyjä torjunta-aineita. Suomessa GMO-ruoka ei ole kovin yleistä, mutta monissa tuontituotteissa sitä voi olla.
4. Antibiootit ja kasvuhormonit
Tavanomaisessa eläintuotannossa eläimille voidaan antaa:
antibiootteja sairauksien ehkäisemiseen ja kasvun edistämiseen
kasvuhormoneja (erityisesti naudanlihantuotannossa), jotta eläimet kasvaisivat nopeammin ja tuottaisivat enemmän maitoa
5. Lisäaineet ja säilöntäaineet
Valmiissa ja prosessoiduissa ei-luomutuotteissa voi olla esimerkiksi:
keinotekoisia väri- tai makuaineita
säilöntäaineita kuten BHA, BHT tai natriumbentsoaatti
emulgointi- ja stabilointiaineita rakenteen parantamiseksi
6. Säteilytys
Joillekin elintarvikkeille annetaan ionisoivaa säteilyä bakteerien tuhoamiseksi ja säilyvyyden lisäämiseksi. Menetelmän ei ole katsottu olevan vaarallinen, mutta on monelle kuluttajalle vieras.

Miksi aloin kiinnittää tähän huomiota
Kun aloin tutkia aihetta tarkemmin, ajattelin etten juurikaan ollut kunnolla miettinyt, miten ruoka jota kaupasta ostan, on tuotettu. Luomua ei tarvitse huomioida aivan kaikissa valinnoissa, eikä kaikkea tarvitse muuttaa kerralla – mutta tietoisuus tekee valinnoista harkitumpia.
Nykyään pyrin valitsemaan luomun ainakin niissä tuotteissa, joissa torjunta-ainejäämät ovat yleisiä (kuten omenoissa ja marjoissa) tai joissa ero tavanomaisen ja luomun välillä on suuri (kuten kananmunissa).
Pieni muutos, iso vaikutus?
Luomun valitseminen voi tarkoittaa:
vähemmän altistumista torjunta-aineille
vastuullisempia tuotantotapoja
terveempää maaperää ja luonnon monimuotoisuutta
ja toisinaan jopa parempaa makua
No, sitten asia jonka vuoksi moni luomu tuote voi jäädä kaupan hyllylle: hinta. Miksi ihmeessä luomutuotteet maksavat enemmän kuin ei-luomu? Taustalla ei ole vain yksi syy, vaan kokonainen joukko tekijöitä, jotka liittyvät tuotantotapoihin, valvontaan ja markkinoihin.
Miksi luomuruoka maksaa enemmän
Tuotanto on työvoimavaltaisempaa
Luomuviljelyssä ei käytetä synteettisiä torjunta‑aineita tai keinolannoitteita. Tämä kuulostaa yksinkertaiselta, mutta tarkoittaa käytännössä moninkertaista työmäärää ja työvoima lisää kustannuksia:
Luomussa ei käytetä synteettisiä torjunta‑aineita tai keinolannoitteita ja siksi:
rikkaruohojen torjunta tehdään useammin käsin tai mekaanisesti
eläinten hyvinvoinnista huolehditaan tiukemmin
kirjanpito- ja valvontavelvoitteet ovat laajemmat

Luomusadot ovat yleensä pienempiä
Luomutuotannossa sadot ovat monilla kasvilajeilla jopa 20–40 % pienempiä kuin tavanomaisessa tuotannossa. Syynä tähän ovat muun muassa kemiallisten torjunta-aineiden käyttökielto. Kun satoa tulee vähemmän, jokaiselle kilolle kertyy enemmän tuotantokustannuksia, jolloin lopputuotteen hinta nousee.
Sertifiointi ja valvonta lisäävät kustannuksia
Luomutuotanto ei tarkoita vain “luonnollista” viljelyä – se tarkoittaa myös valvottua ja dokumentoitua tuotantoa. Tuottajien on hankittava sertifikaatit, läpäistävä säännölliset tarkastukset ja pidettävä luomutuotteet erillään muista tuotantoketjun vaiheista.
Pienemmät volyymit nostavat käsittely‑ ja jakelukuluja
Vaikka luomun suosio kasvaa, sen markkina on edelleen huomattavasti pienempi kuin tavanomaisen ruoan. Tämä tarkoittaa vähemmän suurtuotannon etuja, korkeampia yksikkökustannuksia ja kalliimpia logistiikka- ja varastointijärjestelyjä.
Korkeammat eläinten hyvinvoinnin ja ympäristövaatimukset
Luomueläintuotanto on tiukasti säädeltyä; eläimillä on enemmän tilaa, mahdollisuus ulkoilla ja niille annettava rehu on luonnonmukaista. Nämä vaatimukset lisäävät kustannuksia sekä tuotantotilan investointeihin että päivittäisiin hoitotoimiin.
Kysyntä ja brändiarvo vaikuttavat hintaan
Osa luomun hinnasta liittyy markkinaan. Kuluttajat ovat valmiita maksamaan enemmän luomusta, ja vähittäiskaupat usein hinnoittelevat luomutuotteet korkeammalla katteella. Luomu toimii ikään kuin premium-segmentin tuotteena.
Siinäpä niitä syitä kerrakseen. Luomuruoan hinta ei perustu yhteen syyhyn, vaan rakenteelliseen kokonaisuuteen, jossa sekä tuotantotavan vaatimukset että markkinarakenteet ovat keskeisessä roolissa. Luomutaloudessa pyritään tinkimättömään ympäristövastuuseen, eläinten hyvinvointiin sekä läpinäkyvään tuotantoketjuun. Harmi, että tuotteen kustannusrakenne on niin nurinkurinen verrattuna ns. tavalliseen ruokaan.
Lähteet







